Ei se Helsinki niin kovin eksoottinen ollutkaan. Mielikuva, joka syntyi 1822 kilometrin ja kolmen kuukauden etäisyyden aiheuttamassa nostalgiamielentilassa, oli ehkä hitusen yliampuva. Sen sijaan Helsingissä (ja Suomessa) oli hyvin kotoisaa! Ehdin parissa päivässä nähdä valtavan määrän ystäviä, nauttia Yrjönkadun uimahallin puusaunan löylyistä, Kustaankadun ukrainalaisen pelmeneistä ja elämää suurempien kysymysten puinnista Om'pussa.
Kustaankadun pelmenit..mmmm!
Lontooseen palasin myöhään keskiviikko-iltana. Kotona en ehtinyt olla kauaa - kolmen tunnin yöunien jälkeen olin taas lentokentällä, tällä kertaa matkaamassa Irlantiin.
Dublin vaikutti mukiinmenevältä kaupungilta, tosin mielenkiintoisimmat paikat taisivat löytyä kaupungin ulkopuolelta. Irlannin reissun kohokohtiin lukeutuivat minivaellus
Glendaloughin luonnonsuojelualueen vuoristossa, pitkäperjantain aluksi surkuhupaisa, mutta lopulta oikein hupaisa illanvietto Dublinissa (sinänsä vitsikäs yllätys, että alkoholin myynti on kielletty koko saarella juuri sinä ainoana päivänä, kun olemme kaupungissa), pääsiäissunnuntain samppanjavaniljasuklaamuna & prosecco-aamiainen Maynoothissa ja kävelyretki pienen merenrantakylän
Howthin kallioilla. Raporttia matkasta valokuvaformaatissa alla:
Double-deckerillä Dubliniin
Glendaloughin luonnonpuisto - vihreän kaikki sävyt edustettuna
Taustalla kohisee Poulanassin vesiputous..
Uiminen / lakupiiput kielletty, juokseminen veden päällä etukenossa sallittu?
Glendaloughin laakso muistutti mieleen Kevon
(Viinitön) illallinen loistavassa libanonilaisessa Cedartree-ravintolassa Dublinissa
Päivä lähtee käyntiin hostellin rustiikilla aamiaisella: paahtista voilla ja kahvia styroksimukista!
Onneksi aamiaista voi täydentää bresaolalla ja rosékuohuviinillä.. Taste of Emily, Dublin
Howthin kallioilla (mahtavien merimaisemien kuvaaminen mahdotonta, joten suosittelen kokemaan itse!)
Ujo kuutti Howthissa
Huomasin muuten, että puolet Lontoon-ajastani on jo takanapäin. Perhana.