Eggs Benedict in Hackney Wick

Eräänä viikonloppuna päädyimme yöelämän hulinoista (mm. The Haggerston -pubin ja aamuyön tanssi- ja mojitokeitaan Dalston Jazz Barin kautta) viettämään viikonloppua Itä-Lontoon Hackney Wickissä. Kaupunginosa on entistä teollisuusaluetta, jota kansoittaa tänä päivänä vanhat varastorakennukset löytänyt taiteellinen yhteisö ja myös Suomesta tuttu ystäväni Erno. Alueelta löytyy näin ollen useita kivanoloisia pieniä gallerioita (esim. Elevator gallery) ja kesäisin järjestettävä taidefestivaali Hackney Wicked.

Rennon rapistuneen tunnelman lisäksi kaupunginosasta löytyi yksi kaupungin parhaista kahveista, eli The Counter -kahvilan täyteläinen maitokahvi flat white! Kahvila oli takapihan aurinkoterassin, vanhan elokuvateatterin istuimien ja mahtavan aamiaislistan kanssa varsinainen timantti. Tuhdin aamiaisen jälkeen lepuuttelu onnistuu viereisen joen varrella tai valtavassa, mutta kauniissa Victoria Parkissa.

Flat White!

Eggs Benedict

Lohta, tuorejuustoa ja perunakakkua

Alueella sijaitsee myös kaupungin stadion, joten Lontoon vuoden 2012 olympialaiskylän on määrä laskeutua Hackney Wickiin. Vaan mitenköhän käy sen nykyisten asukkaiden?

Nordic Nibbles.

Työpäivän jälkeen on toisinaan passelia istua alas ja rentoutua (tai joskus päästää vähän höyryjä). Tänä aurinkoisena iltapäiväna suuntasimme nokkamme Sohossa sijaitsevaan Nordic Bakeryyn. Puistoaukion laidalla oleva kahvila osoittautui olevan harvinaisen sympaattinen ja rauhaisa. Sisustus oli pelkistetyn pohjoismainen siniseksi maalatuilla seinillä, joista osaa koristaa puupaneelit. Suomalasia klassikoita hamuilevat hampaat upposivat mm. sinapilla maustettuun graavilohireissumieheen, karjalanpiirakkaan ja munavoihin, geishalevyyn ja uunituoreeseen korvapuustiin. Tunnelma oli harras kun kirkossa.

Nordic vs. nordic

Minimalistinen, mutta sievä presentaatio teki vaikutuksen

Sunny Spring Sunday

Sunnuntai. Ensimmäinen kevätpäivä. Aurinko ja pieni tuulenvire. Nahkatakki ja uudet tennarit. Tammikuussa! Unelias, onnellinen olo.

Lontoon hektisyys ei ole mikään vitsi. Täällä juostaan paikasta paikkaan: metroon, töihin, pubiin, kuntoklubille ja petiin.  Kiireen imu vie mukanaan. Tuntuu melkein syntiseltä pysähtyä metron rullaportaissa, juoda olut-pinttia hitaasti maistellen tai miettiä oikean lounassämpylän valintaa useamman minuutin ajan.

Ensimmäisen kerran tänne muuttamisen jälkeen kohtasin rauhallisesti kuljeskelevia, kiireettömyydesta nautiskelevia lontoolaisia - elämää sykkivällä, ruoantuoksuisella Brick Lanella! Tänne nuoret lontoolaiset, hipsterit ja foodiet, tulevat sunnuntaisin haistelemaan ja maistelemaan itämaisia ruokia: etiopialaisia, japanilaisia, sri lankalaisia, karibialaisia, espanjalaisia ruokia.. kakkuja, leivoksia ja pieniä cupcakeja (jos sellaisista sattuu pitämään).

 Columbia Roadin kukkatori

Tasmanian devil and one happy Maikki

Pieni kahvila, josta sai tuoreita bageleita ja ostereita

Cheese bagel

Eye candy

The Truman Brewery

Yumchaa Ginseng Guardian Blend - chaa that tastes yum!

Tästä saattaa tulla sunnuntaitraditio.