Gastropub Galore

Lontoo kuhisee erilaisia ravintoloita, mutta täällä melkein parhaan ruoan löytää aivan tavallisesta pubista. Vaikka pubit on yleensä jo lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän hyviä, olen jo törmännyt muutamaan timanttiin. Yksi näistä on Hackneyssa sijaitseva Cat & Mutton. Kyseisen ravitsemusliikkeen edeltäjä perustettiin jo 1700-luvulla.

Cat & Mutton: paistettua rauskua, pinaattia, 

voista perunamuusia ja mintulla maustettuja herneitä

Cat & Mutton vaikutti myös olevan lähialueella olevien Hackneyn gallerioiden (esim. Mare Streetin Space ja gallerioita pullollaan olevan Vyner Streetin Nettie Horn ja Wilkinson) kävijöiden illanviettopaikka.

Cat & Muttonilla on myös sisarpubi The London Fields kulman takana, joka menee testiin seuraavalla kerralla. Mainitsemisen arvoinen on myös tunnelmallinen lähipubini The Charles Lamb, josta saa (kuulemani mukaan) mainiota pubiruokaa.

The Charles Lamb & lämmittävä takkatuli

Joku voisi tätä blogia lukemalla saada virheellisen käsityksen, että täällä mukamas vaan herkutellaan. Asian todellinen laita on kuitenkin täysin päinvastainen. Esimerkiksi eilinen kävelyretki 2,5 kilometrin mittaisen ostoskatu Oxford Streetin päästä päähän, etsien olemattomia kynttilöitä giganttisista tavarataloista, kävi urheilusta! Nyt se on ainakin tehty, eikä tarvitse mennä sinne enää koskaan. Milloinkaan!

Rankan reissun ja perjantai-illan kunniaksi palkitsimme itsemme perinteisellä juustofonduella aiemmin bongatussa Wallucissa Shoreditchissä. Fondue oli hyvää perustavaraa ja paikka viihtyisä.

Juustofonduen (n. 9 puntaa) mukana tuli salaattia, leipäpaloja,

hyvää kinkkua ja metvurstia

Näihin Lontoon gastropubeihin tutustuneena tuntuu järjettömältä, että kotona Suomessa pubi on aina joko maan kattavan ketjun törkyhintainen juottola, jossa myydään pelkkiä tuonti-oluita ja"jätti-toasteja" tai ns. perus-räkälöitä. Iso peukku alas.

Loppulauantain taidan viettää pesemällä pyykkiä ja selvittämällä vessan mystistä tukosta ja säiliön toimimattomuutta.. Illalla Katie järjestää "Burn's Night" -juhlan paikallisen Runebergin, eli skottilaisen runoilijan Robert Burnsin kunniaksi. Luvassa on kuulemma haggista (skottilaista lampaan mahalaukkuun valmistettua pöperöä, pingistä ja runojen lukemista falskilla skottiaksentilla. Kuulostaa lupaavalta.

One Night in Soho

Olen tiettävästi ainoa henkilö maailmassa, joka on eksynyt Oxford Streetillä. Näin kuitenkin pääsi lauantaina käymään - eksyin matkalla metroasemalta Topshoppiin. Kun tälle nololle tosiasialle oli naurettu tarpeeksi, Emmi vei pubikierrokselle Sohoon.

Emmi!

Pubikierroksella ennätti tulla pieni nälkä, jota helpotettiin mahtavassa hampparibaarissa, Byronissa. Järjettömän hyvän hampparin taika on Skotlannissa sijaitsevan pienen maatilan tuottama laadukas naudanliha, joka jauhetaan tuoreena ja paistetaan medium-kypsäksi meheväksi pihviksi. Pihvi on sujautettu ravintolan itse leipomien pehmeiden sämpylänpuolikkaiden väliin. 

Emmin valinta oli mehevällä pihvillä varustettu classic hamppari ja Monalle veggie (portobellosieiniä, paahdettua paprikaa, vuohenjuustoa, baby pinaattia ja aiolia). Lisukkeena oli rapeita kesäkurpitsaranskiksia. Ravintolan viinilista oli helposti lähestyttävä - viinin voi valita asteikosta Good - Better - Great - Best.  Valittu viini "Good" oli nimensä mukaisesti hyvää.

Ilta jatkui Sohossa, päättyen aamun tunneilla Emmin sohvalle. Aamulla nautittiin klassinen amerikkalainen herkku mac 'n' cheese Jamie Oliverin versiona:

Yum!

Herra Oliverin sanoin, kyseinen annos ei voita pisteitä ravitsemusosastolla, mutta täydellinen ateria vauhdikkaan illan jälkeen!

Lontoo ja koti alkaa jo pikkuhiljaa tuntua.. well, kodilta. Lomailu Lontoossa on kuitenkin tältä erää ohi, sillä arki alkaa huomenna - ensimmäinen työpäivä!