Victory! (and Clams)

Kuuden päivän sängyssä muhimisen jälkeen lenssu taitaa olla päihitetty. Ei enää särkylääkkeitä, nenäliinoja, luokattoman huonoja leffoja, tv-sarjoja ja öisiä tappoyskäkohtauksia.. Katsomistani huonoista leffoista vähiten suosittelen George Clooneyn tähdittämää, pidennettyä American Airlines -lentoyhtiön mainosta Up in the air ja bodaavaa, yläosatonta Matrix-tyyliin tappelevaa Sherlock Holmesia.

Myös viikon ajan epäkunnossa olleet makunystyrät ovat jälleen täydessä toimintavalmiudessa. Lauantaina riuhtasin itseni nimittäin ensimmäistä kertaa ovesta ulos ja lähdin Lontoossa vierailevien Markon ja Aleksin kanssa lähipubiini The Charles Lambiin lounaalle. Kyseinen Charlesin lammas on joidenkin tahojen mukaan yksi Lontoon parhaista pubeista. Paras tai ei - ehdottomasti kiertoreitin arvoinen. Ruokalista vaihtuu päivittäin ja lounaan voi nauttia tuopillisen kanssa loimuavan takan äärellä. Tarjolla oli mm. jänis- ja makrillirilletteä, eli patén tyyppistä tahnaa toastilla ja perusbrittiläistä piirasta. Ja sanovat vielä, ettei brittiläinen ruoka ole hyvää..

Chicken pie!

Illalla kutsuin Maikin ja Lontooseen pelmahtaneen Elinan simpukoille. Waitrose-supermarketissa iso pussillinen skottilaisia simpukoita maksoi 3,95 puntaa ja siitä riitti hyvin kolmelle. Simpukoista tuli sen verran hyviä, että laitan reseptin tähän.

Simpukat valkoviini-sitruuna-korianterikastikkeessa

ainekset
1 sipuli
muutama valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
reilu lasillinen kuivaa valkoviiniä

ainakin pari tusinaa simpukoita
reilusti tuoretta korianteria
persiljaa
1 sitruunan mehu
reilusti voita

Pese simpukat huolellisesti ja nyppää "parta" irti. Heitä avautuneet simpukat pois.

Kuullota sipuli ja pari valkosipulinkynttä oliiviöljyssä. Lisää viini ja anna kiehua hiljalleen 5 minuutin ajan.

Lisää simpukat ja laita kansi päälle. Höyrytä simpukoita keskilämmöllä 5-7 minuuttia. Kun simpukat ovat avautuneet, laita ne kulhoon ja pidä lämpimänä. Heitä pois simpukat, jotka eivät ole avautuneet 7 minuutin jälkeen. Säästä keittoneste.

Hienonna korianteri, persilja, voi, loput valkosipulista, sitruunamehu ja keittoneste blenderissä tai sauvasekoittimella. Kaada kastike simpukoiden päälle, sekoita kevyesti. Koristele tuoreella korianterilla tai persiljalla ja tarjoile patongin kanssa.

 

Kokkikolmoset

Dining room!

Huomenna taas töihin. Onneksi. Sairastaminen on sairaan tylsää!

At-Choo!

Töissä riehunut flunssa-aalto iski viimein myös meikäläiseen ja pitää ainakin tämän päivän peiton alla. Onneksi eiliset nuha-oireet vei Sainsburyn hedelmä- ja marjaosastolle, mistä tankkasin mukaan vitamiinia luumujen ja karhuvatukoiden muodossa, tuoretta inkivääriä ja järjettömän kallista manuka-hunajaa. Jos ei paranna flunssapöpöä, niin ainakin tekee olotilasta siedettävämmän. Nyt pitäisi vielä keksiä joku mukava leffa tai sarja töllötettäväksi, ehdotuksia?

Flunssa-aamiainen

Eilen käytiin uuden sunnuntaiperinteen mukaisesti Brick Lanen Sunday UpMarketissa syömässä halpoja herkkuja. Tällä kertaa testissä japanilainen okonomiyaki-munakas ja onigiri sekä "jälkiruoaksi" etiopialainen injera-ohukainen, erilaisilla suussasulavilla paputäytteillä. Injera-taikinan annetaan käydä muutaman päivän ajan ennen syömistä, jolloin siitä tulee ihanan hapan. Molemmat olivat käsittämättömän hyviä! Päivän päätteeksi ruokia myydään markkinoilla alennettuun hintaan ja kun annoksen jakaa kaverin kanssa, herkuille ei tule hintaa kuin opiskelijaystävälliset 1-2 puntaa.

Okonomiyaki ja onigiri

Etiopialaista puoleen hintaan - nam!

Katien "Burn's night" - edesmenneelle skottilaiselle runoilijalle Robert Burnsille omistettu illanvietto - oli mainio. Nautimme perinteisen illallisen, johon kuuluu haggis, eli lampaan sisälmyksiä ja ihraa, kaurahiutaleita, sipulia ja mausteita paistettuna lampaan vatsalaukussa ja neeps & tatties, eli peruna- ja naurissurvosta. Ja tietenkin skottilaista viskiä. Tuhdin pääruoan jälkeen siirryimme jälkiruokaan, noudatti myös skottilaista (myyttistä?) perinnettä, eli uppopaistettua mars-patukkaa (aka. itsemurhaa). Se oli, ainakin ensimmäisten haukkujen osalta, yllättävän maukasta.

Uppopaistettu Mars-patukka (kuva nyysitty Wikipediasta)

Ilta jatkui vanhojen perinteiden mukaisesti Robert Burnsin runojen ääneenlukemisella. Lisään tänne ääniklippejä myöhemmin, jos vain käytettävissä oleva sähköinen teknologia sen meille suo.

Gastropub Galore

Lontoo kuhisee erilaisia ravintoloita, mutta täällä melkein parhaan ruoan löytää aivan tavallisesta pubista. Vaikka pubit on yleensä jo lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän hyviä, olen jo törmännyt muutamaan timanttiin. Yksi näistä on Hackneyssa sijaitseva Cat & Mutton. Kyseisen ravitsemusliikkeen edeltäjä perustettiin jo 1700-luvulla.

Cat & Mutton: paistettua rauskua, pinaattia, 

voista perunamuusia ja mintulla maustettuja herneitä

Cat & Mutton vaikutti myös olevan lähialueella olevien Hackneyn gallerioiden (esim. Mare Streetin Space ja gallerioita pullollaan olevan Vyner Streetin Nettie Horn ja Wilkinson) kävijöiden illanviettopaikka.

Cat & Muttonilla on myös sisarpubi The London Fields kulman takana, joka menee testiin seuraavalla kerralla. Mainitsemisen arvoinen on myös tunnelmallinen lähipubini The Charles Lamb, josta saa (kuulemani mukaan) mainiota pubiruokaa.

The Charles Lamb & lämmittävä takkatuli

Joku voisi tätä blogia lukemalla saada virheellisen käsityksen, että täällä mukamas vaan herkutellaan. Asian todellinen laita on kuitenkin täysin päinvastainen. Esimerkiksi eilinen kävelyretki 2,5 kilometrin mittaisen ostoskatu Oxford Streetin päästä päähän, etsien olemattomia kynttilöitä giganttisista tavarataloista, kävi urheilusta! Nyt se on ainakin tehty, eikä tarvitse mennä sinne enää koskaan. Milloinkaan!

Rankan reissun ja perjantai-illan kunniaksi palkitsimme itsemme perinteisellä juustofonduella aiemmin bongatussa Wallucissa Shoreditchissä. Fondue oli hyvää perustavaraa ja paikka viihtyisä.

Juustofonduen (n. 9 puntaa) mukana tuli salaattia, leipäpaloja,

hyvää kinkkua ja metvurstia

Näihin Lontoon gastropubeihin tutustuneena tuntuu järjettömältä, että kotona Suomessa pubi on aina joko maan kattavan ketjun törkyhintainen juottola, jossa myydään pelkkiä tuonti-oluita ja"jätti-toasteja" tai ns. perus-räkälöitä. Iso peukku alas.

Loppulauantain taidan viettää pesemällä pyykkiä ja selvittämällä vessan mystistä tukosta ja säiliön toimimattomuutta.. Illalla Katie järjestää "Burn's Night" -juhlan paikallisen Runebergin, eli skottilaisen runoilijan Robert Burnsin kunniaksi. Luvassa on kuulemma haggista (skottilaista lampaan mahalaukkuun valmistettua pöperöä, pingistä ja runojen lukemista falskilla skottiaksentilla. Kuulostaa lupaavalta.

Sunny Spring Sunday

Sunnuntai. Ensimmäinen kevätpäivä. Aurinko ja pieni tuulenvire. Nahkatakki ja uudet tennarit. Tammikuussa! Unelias, onnellinen olo.

Lontoon hektisyys ei ole mikään vitsi. Täällä juostaan paikasta paikkaan: metroon, töihin, pubiin, kuntoklubille ja petiin.  Kiireen imu vie mukanaan. Tuntuu melkein syntiseltä pysähtyä metron rullaportaissa, juoda olut-pinttia hitaasti maistellen tai miettiä oikean lounassämpylän valintaa useamman minuutin ajan.

Ensimmäisen kerran tänne muuttamisen jälkeen kohtasin rauhallisesti kuljeskelevia, kiireettömyydesta nautiskelevia lontoolaisia - elämää sykkivällä, ruoantuoksuisella Brick Lanella! Tänne nuoret lontoolaiset, hipsterit ja foodiet, tulevat sunnuntaisin haistelemaan ja maistelemaan itämaisia ruokia: etiopialaisia, japanilaisia, sri lankalaisia, karibialaisia, espanjalaisia ruokia.. kakkuja, leivoksia ja pieniä cupcakeja (jos sellaisista sattuu pitämään).

 Columbia Roadin kukkatori

Tasmanian devil and one happy Maikki

Pieni kahvila, josta sai tuoreita bageleita ja ostereita

Cheese bagel

Eye candy

The Truman Brewery

Yumchaa Ginseng Guardian Blend - chaa that tastes yum!

Tästä saattaa tulla sunnuntaitraditio.

Cold Snap

Britanniaan iskenyt ns. "cold snap", eli lumikriisi, ei toistaiseksi vielä ole näyttäytynyt kotikulmilla. Eräänä aamuna heräsin kuitenkin tällaiseen näkymään:

G

Morning world! (and rubber chicken)

Kuten kuvasta näkyy, asunnon keittiö on mahtava! Pursuaa erilaisia kattiloita, pannuja, mausteita, öljyjä, kippoja ja kuppeja.. Heti kun siellä tarkenee ilman seitsemää pipoa, neljiä tumppuja sekä viittä kerrosta ulko- ja sisävarusteita, alan järjestämään illallisia.  Hrr, toivottavasti pian. Onneksi työpaikkani on täynnä palelevia suomalaisia. Rakennus lämmitetään meille kelvolliseen utuiseen lämpötilaan ja asiasta viisastuneena hipsin nykyään aamuisin työpaikan keittiöön aamupalalle.

Työni on kuluneen viikon aikana saanut uusia ulottuvuuksia. Halusin tai en, olen nimitetty talon it-spesialistiksi. Mm. iCal ja Google -kalentereiden menestyksekäs synkronointi tuotti jopa huvittavan "Employer of the week tittelin".

Mieluisan työn ohella on mukavaa osallistua erilaisiin tilaisuuksiin sen puitteissa. Tänään tutustuimme If You Could... -projektin If You Could Collaborate -näyttelyyn, johon osallistui suomalaisista mm. valloittava Riitta Ikonen. Kyseinen taiteilija oli tupaten täynnä olevan näyttelytilan valopilkku. Syy tähän ilmenee alla olevasta kuvasta:

Riitta Ikosen ja Ian Wrightin yhteisteos, 

jossa yhdistyi mm. valokuva ja pukutaide.

Muiden työkavereiden rynnätessä piikkikorot kopisten Wallpaperin palkintogaalaan, me käväisimme vielä toisissa avajaisissa Seventeen-galleriassa Shoreditchissä ihastelemassa polyuretaanista valmistettuja kopioita turmellusta reformaatioajan ikonista ja hauskaa video/ääniteosta, jossa Woody Allenin Annie Hall-elokuvan ääniraitaa tulkittiin satunnaisten gettyimages -kuvapalvelun kuvien avulla. Shoreditch (ja Lontoo) on näitä gallerioita pullollaan ja avajaisia on varmasti viikon jokaiselle illalle..Suosittelen lämpimästi!

PS. Ilmeisesti gourmetpizzat rustiikissa ympäristössä ovat nyt melko pop, ainakin itä-Lontoossa. Nautittiin jälleen herkkupizzaa Shoreditchissä, tällä kertaa Pizza East- nimisessä raflassa. Jälleen kerran käsittämättömän hyvien pizzojen lisäksi maistettiin antipastoina sienibruschettaa, lammaspullia ja appelsiinilla, chilillä ja balsamicolla marinoituja, paistettuja munakoisoja! Hinta-laatusuhde ++++.

Oh No... Moar Food!

Ensimmäinen työviikko on alkanut kohtuullisen smuutisti. (Noh, kahdesta ensimmäisestä päivästä noin 50 % mennyt putkeen, toisena päivänä laitoin herätyskellon soimaan väärään aikaan ja nukuin pommiin.. on muuten suositeltava elämys juosta sängystä suoraan täyteenpuskettuun metroon - näin oppii kyllä karttamaan moisia alta aikayksikön). Sain tänään myös töistä positiiviseksi luettavaa palautetta palaverin jälkeen: "Uusi harjoittelija vaikuttaa olevan järjissään."

Työ sijaitsee Holbornissa kolmikerroksisessa rakennuksessa. Talossa on tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon työntekijöitä - vakituisine työntekijöineen ja harjoittelijoineen meitä on kaiken kaikkiaan kymmenen. Porukka on iloista ja energistä, hyvällä huumorilla höystettyä.  Itse istun ylimmässä kerroksessa PR-osastolla, missä hommaa riittää ja työtunnit kiitää ihan hurjaa vauhtia.

Eilen töiden käytiin vanhan koulukaverin Lotan kanssa pizzalla Shoreditchissä. En missään tapauksessa lukeudu perinteisen pitsan ystäviin, mutta oh my lord mikä pizza....! Story Delin pizzat (jos näitä nyt voi pizzoiksi edes kutsua) ovat 12 punnan hintaan suht hintavia, mutta totaalisesti maistamisen arvoisia. Täytteeksi voi valita esim. parmankinkkua, gorgonzolaa, pinaattia, chorizoa, pestoa, mozzarellaa, paahdettua kesäkurpitsaa, herneenpalkoja, artisokkaa yms yms yms.

Rustiikin tunnelmallisessa Story Delissä tarjotaan tajuttoman rapeita, mineraaliveteen leivottuja luomupizzoja. 

Kiitos, amen.

One Night in Soho

Olen tiettävästi ainoa henkilö maailmassa, joka on eksynyt Oxford Streetillä. Näin kuitenkin pääsi lauantaina käymään - eksyin matkalla metroasemalta Topshoppiin. Kun tälle nololle tosiasialle oli naurettu tarpeeksi, Emmi vei pubikierrokselle Sohoon.

Emmi!

Pubikierroksella ennätti tulla pieni nälkä, jota helpotettiin mahtavassa hampparibaarissa, Byronissa. Järjettömän hyvän hampparin taika on Skotlannissa sijaitsevan pienen maatilan tuottama laadukas naudanliha, joka jauhetaan tuoreena ja paistetaan medium-kypsäksi meheväksi pihviksi. Pihvi on sujautettu ravintolan itse leipomien pehmeiden sämpylänpuolikkaiden väliin. 

Emmin valinta oli mehevällä pihvillä varustettu classic hamppari ja Monalle veggie (portobellosieiniä, paahdettua paprikaa, vuohenjuustoa, baby pinaattia ja aiolia). Lisukkeena oli rapeita kesäkurpitsaranskiksia. Ravintolan viinilista oli helposti lähestyttävä - viinin voi valita asteikosta Good - Better - Great - Best.  Valittu viini "Good" oli nimensä mukaisesti hyvää.

Ilta jatkui Sohossa, päättyen aamun tunneilla Emmin sohvalle. Aamulla nautittiin klassinen amerikkalainen herkku mac 'n' cheese Jamie Oliverin versiona:

Yum!

Herra Oliverin sanoin, kyseinen annos ei voita pisteitä ravitsemusosastolla, mutta täydellinen ateria vauhdikkaan illan jälkeen!

Lontoo ja koti alkaa jo pikkuhiljaa tuntua.. well, kodilta. Lomailu Lontoossa on kuitenkin tältä erää ohi, sillä arki alkaa huomenna - ensimmäinen työpäivä!

Home...At Last!

Täällä ollaan! Astuin vihdoin ja viimein tiistaina 5. tammikuuta klo 13.45 Blue1:n lennolle kohti Lontoota. Viikkojen jännitys, paniikki ja stressi alkoi pikkuhiljaa hellittää. Lontoon Heathrowlle laskeutessa olo oli jo yllättävän rento - kaikki tarvittava oli mukana, ja jos jotain unohtui, sitä tuskin tarvittaisiin!

Katie odotti kentällä höyrävän lämpimän laten kanssa ja pian jatkettiin matkaa kohti uutta kotia, Angelia. Ensimmäisenä iltana hädin tuskin jaksoin ammentaa vege-intialaista "all you cant eat" -periaatteella 3 punnan hintaan, kunnes väsymys vei lopullisesti mukanaan.

Koti sijaitsee City Roadilla, ostos-, baari- ja ravintolakadun Upper Streetin varrella. Kaikkea mahdollista on käden ulottuvilla. Ehkä liikaakin. Ruokakaupassa käynti on aina pieni haaste, kun valinnanvaraa on niin paljon! Haluan tomaatteja - ostanko tavallasia harmaita irtotomaatteja? herkullisia makeita köynnöstomaatteja? köynnöskirsikkatomaatteja? pihvitomaatteja? jne. On aina valittava "tavisversion" ja luksusversion välillä - arvatkaa miten vaikeaa on tyytyä neljään rupuiseen avokadoon 1 punnalla, kun kaksi täydellistä avokadoa houkuttelee vieressä (tuplahintaan)?

Kuten muuallakin Euroopassa, täällä on ennätyskylmä talvi. Ensimmäisen yön jäisen kylmyysshokin jälkeen mikään ei oikeastaan tunnu enää missään. Pari peittoa, pari vilttiä, pyjama, villasukat, töppöset ja kuumavesipullo auttaa! Mitäpä pienistä, että kattoni yllä oleva vesiputki taisi räjähtää viime yönä..

Nyt kuitenkin makoillessa loimuavan takan ääressä (ok takka on feikki ja toimii kaasulla, mutta on silti tunnelmillinen!) sain ladattua ensimmäiset kuvat Lontoosta.

Lontoon talven ensimmäiset lumet! Koko maa täydessä kaaoksessa, mutta eiköhän tästä selvitä.

Koti!

Torstaina lounas Imranin kanssa.. simpukoita stilton-juustokastikkeella ja ranskalaisilla!

Camdenissa söin elämäni tähän mennessä parhaan falafelin.. nopeasti paahdettua pitaleipää, salaattia, tomaattia, hummusta, marinoitua punasipulia, tzatzikia..!

Illalla nähtiin Katien ja Patrickin kanssa Avatar!

Perjantain visiitti Borough Markettiin oli unelmien täyttymys.. ne huumaavat tuoksut ja maut..! Mukaan tarttui ainakin pöyristyttävän hyvää oliiviöljyä, korianteri-timjami-oliiveja, juustoja Neil's yardista ja harissaa. Pieni ihminen koki suuria vaikauksia sen oikean juuston valinnassa..

Oliiveja..

Fisuja!

Päivä jatkui Tate Modernin, surrealismin ja pop-taiteen parissa. Parin tunnin katsauksen jälkeen maistuu takkatuli, tyyny ja rosé!

That's all folks!!