The Fall

Ähh, syksy..............................................................................................

Raindrops keep falling on my head

I'm getting through it, with a little help from my friends

Viet-nam!

Shoreditchin Kingsland Roadilta löytyy pieni keskittymä vietnamilaisia ravintoloita. Ulkoa päin ne eivät juuri toisistaan poikkea, mutta jostain syystä kaikki tuntuvat jonottavan vain yhteen niistä.. nimittäin pieneen perheravintolaan nimeltään Mien Tay. 

Sympaattinen ravintola täyttää kaikki optimaalisen ravintolan kriteerit: hyvää, halpaa (lähes kaikki pääruoat 5-7 puntaa) ja ravintolaan saa tuoda omat oluet ja viinit, esimerkiksi viereisestä off-licencesta. 

Kasviskevätrullat

Alkupalaksi Vegetarian Spring Rolls (harvinaisen maukkaat kevätrullat), Fried Frog Legs with Butter (rapeita sammakonreisiä), Traditional Crispy Pancake with Tofu, Onions & Beansprouts (rapea täytetty lettu) ja/tai Chargrilled Quail with Honey, Garlic & Spices (viiriäistä suola-, pippuri- limedipillä) ja pääruoaksi Sliced Beef in Coconut Juice & Wine Vinegar, served in Clay Pot (pöydässä hot pot -liemessä kypsytettyjä naudanlihasuikaleita). Huuhdotaan alas Tigerilla tai Cobralla.

Pussikaljan juominen ravintolamiljöössä on erityisen viihtyisää. Isket juomasi pöytään - tarjoilija avaa pullon ja kaataa juoman lasiin. Konsepti kulkee nimellä BYOB (bring your own bottle). Näin anniskeluluvattomat ravintolat ja kuppilat pääsevät ravitsemaan nälkäisiä vieraita, joille maistuu olut ruoan kanssa. Kätevää.

Hello from FI!

Ensimmäinen etappi Lontoossa oloa on takana päin. Puoli vettä meni silmänräpäyksessä. Pidin parin viikon kesälomapaussin Suomessa ja nyt ollaan täällä taas. Tässä muisteloa Suomen kesästä 2010 - kesästä joka tullaan muistamaan mm. +30 asteen lämmöstä, Tervasaaren mattolaiturin ja Arboretumin yöuinneista, saaristosoutelusta, fillaroinnista, veneretkistä ja maakuntamatkailusta.

Pia veneilee

Mona soutaa

Lohta, ruipparia ja oivariinia

Tähän auringonlaskuun ei kyllästy edes 26 vuodessa

Helsingin yöelämässä ollaan täsmällisiä

Saltboden, Loviisa

Nyt jaksaa taas.

Assorted Summer

Kamera lomautti itsensä tilapäisesti, joten olen kaivellut kamerakännykän arkistoa. Höystän blogia niillä väliaikaisesti. Kuten kuvista näkyy, Lontoon kesä on piknikkien, puutarhajuhlien, grilliruokien ja Pimm'sin parasta aikaa!

Anitan grillijuhlat #1: bratwurst-hodarit, aitoa rakeista englantilaista sinappia ja Pimm's booli!

Anitan grillijuhlat #2: mustaksi grillattuja banaaneja, ruskeaa sokeria ja sour creamia. C'est si bon!

Illanviettoa Lontoon kattojen yllä

Noin 20 hengelle varatut pakorat ja samosat jouduimme syömään kolmeen pekkaan, piknikin peruuntuessa sään vuoksi

Tämän kukkapenkin rikkaruohot nyppi: minä. (okei Maikki auttoi)

Loppukevennyksenä eräänä sunnuntaiaamuna asuntoni etupihalta löytämäni henkilö (annetaan pois tarpeettomana)

Borta bra men.... 11 päivää Suomeen!

Happiness

... sometimes comes in medium-sized rectangular, cardboard boxes!

Kuten tämän punaisen kenkälaatikon sisällä matkustaneet, japanilaisen kenkäsuunnittelijan Maiko Dawsonin sandaalit!

Olin etsinyt sopivia kesäsandaaleja ikuisuuden (ja aloin olla jo epätoivon partaalla), kun löysin nämä Cockpit Arts Open Studio Summer 2010 -myyjäisistä Holbornissa eilen. Cockpit Arts on yhteiskunnallinen yritys, joka toimii 165 residenttisuunnittelijansa (mm. koru-, vaate- ja sistustavara) luovan yrittämisen 'hautomakoneena' ja tukiverkostona. 

Mistä muualta voi saada £160 käsintehdyt nahkasandaalit £45:llä? Nyt steppailen näillä malttamattomana sisätiloissa, odotellen lämmintä keliä..

Hot Town

Lauantaina heräsin kuumankosteaan kesäpäivään. Pienen pohdinnan jälkeen päätettiin napata piknikviltti ja suunnata Pohjois-Lontooseen Hampstead Heathiin. Yhteensä 320 hehtaarin laajuinen keidas on muihin kaupungin vimpan päälle trimmattuihin puistoihin verrattuna 'luonnonmukaisempi' - on metsää, kukkulaa, heinikkoa, polkuja, uimiseen tarkoitettuja lammikoita yms. Itse uppouduttiin muutamaksi tunniksi pehmeään heinikkoon Parliament Hill -kukkulalle.

Eväät

Juuri kun meinasin päästä päiväunien makuun, pahaa enteilevä harmaa pilvipeitto ilmestyi ylle. Ehdittiin sanoa ääneen, että "tuleekohan tässä sade?", kun jättimäiset pisarat alkoi tippua. Kuului pelkkiä kirkaisuja ja naurahduksia kun satapäinen piknikväki ryntäsi kukkulalta kaatosadetta turvaan puiden alle.

Piilosilla sateelta

"Tää katto vuotaa!"

Yksi Hampstead Heathin 25 lammikosta (osassa saa uida!)

mm. Notting Hill -leffasta tuttu Kenwood House 

(kuva: Creative Commons, jojo-bean). 

Puiston pohjoispäässä bongattiin muuten 60 % varmuudella harmaahipiäinen David Bowie!

Cheap-Ass Sushi

Lontoo ei ole mikään erityisen hyvä paikka sushin ystävälle. Ongelma ei suinkaa ole saatavuus - päinvastoin tarjontaa on ns. aivan simosti. Sushibaarien ja japanilaisten raflojen lisäksi lähes sushia saa kahviloissa, metroasemilla ja lounasrafloissa. Näissä tavara on valitettavasti lähes aina keskinkertaista ja hyvin harvoin yhtään mitään muuta. Miellyttävä poikkeus oli yllättäen Misato Sohossa.

Houkutuimme töiden jälkeen iltapalalle jonon perusteella, joka luikerteli lähes kadulle asti. Piparmintun värisen rakennuksen sisältä löytyi erittäin ankeasti sisustettu ravintola pullollaan opiskelijoita. Syy suosioon selvisi nopeasti - lämpimät annokset ovat vähintään rekkamiehelle mitoitettuja ja maksavat 4,90 punnasta ylöspäin. Listalta löytyy perus sushit, sashimit, bentot, donburit, tempurat ja udon-nuudelit.

Tilasin á la carte -listalta ankeriasta, lohta, avokado-rapurullaa ja tempura-temakin. Riisissä oli täydellinen koostumus ja sopivassa suhteessa suolaista ja makeaa, kala supertuoretta ja suussasulavaa. Hintaa setille tuli 8 puntaa. Nam!

SCORCHIO!

No tulee se sieltä kun vähän ruikuttaa.. KESÄ siis. Perjantaina lontoolaiset pääsivät ensimmäistä kertaa nauttimaan helteestä. Meille sattui vielä käymään sellainen tuuri, että oli työpaikan virkistyspäivä.

Mittari näytti vähintään +25 astetta, kun perjantaiaamuna säntäsin hengen hädässä metrotunneleissa matkalla Westminster Pierille, josta oli tarkoitus hypätä jokilaivaan. Olinpa vielä lämpöhalvausriskin maksimoiseksi pakannut mukaan sekä pitkän takin että villatakin, koska "jokilaivoillahan tulee aina kylmä"..

Välttyäksemme akuutilta lämpöhalvaukselta jouduimme nauttimaan jokilaivan baarissa viilentevät GT:t. 

Matkakohteena oli 1500-luvulla mm. vaimojensa päiden katkaisemisesta tunnetun kuningas Henry VIII:n asuttama Hampton Court Palace. 

Sisustus oli vimpan päälle 'uusimpien trendien mukaista' 500v sitten..

 .. ja hovin päivittäinen liha-annos oli kilon verran per nuppi.

Tässä kurkistettiin Henkan takapihalle

Hyvin onnistunut päivä päätettiin Lontoon National Theatren terassilla South Bankilla, jo aiemmin samana päivänä hyväksi havaitulla kesäjuomalla, GT:llä. 

 Teatterin 'tekonurmella' voi pikniköidä vaikkei teatterissa asioikaan.

Loput viikonlopusta kului siellä missä kesällä pitääkin, eli puistossa. Hyvin tutuksi tuli Regent's Park ja mm. sen veneilyjärvi (tuttu elokuvan 'Happy-Go-Lucky':n loppukohtauksesta), joka on laitettava testiin vielä tämän kesän aikana!

O'Summer Where Art Thou?

Sataa kaatamalla ja +10. Suomessa mokomat paistattelevat helteessä kolmatta päivää! Hajottavaa. Viime päivät olen yrittänyt viisveisata huonosta kelistä ja simuloida kesää eri tavoin. Kuten:

1. Uudella kesämekolla.. (Equa)

2. Uusilla kesäkengillä.. (Office)

3. Syömällä paljon parsaa, voilla ja sitruunalla 
(kuva: Creative Commons: Muffet) 

Sain juuri kuvia äidin ja äidin miehen muutaman viikon takaiselta Lontoonmatkalta. Vierailu oli valtavan kiva, eikä pelkästään sen takia, että sain hyvän tekosyyn etsiä uusia, ihania ruokapaikkoja.

Googlaamalla löysin ihastuttavan kaiken kattava ravintolan Clerkenwellistä, The Modern Pantryn. Valoisa ravintola vanhassa tiilirakennuksessa tarjoaa aamiaista, lounasta, brunssia ja illallista seitsemän päivää viikossa. Ravintolan nimi, 'Modern Pantry', (nykyaikainen kylmäkomero) viittaa ruokafilosofiaan, eli kauden raaka-aineita modernisti sävellettynä. Annokset ja raaka-aineet oli yllätyksellisiä, niinkin, etten enää muista mitä söimme. Mutta hyvää oli!

Tässä alkupalasalaatissa taisi olla viiriäistä..

ja tässä pääruoassa ainakin viiriäisenmunaa, rapeata fetakäärylettä & valkoista parsaa..

ja tässä pääruoassa possun vatsaa

Ravintola oli mukavan konstailematon, vaikka ruoassa vähän konstailtiinkin. Tänne voisin kuvitella tulevani vielä monesti uudestaan. Tällä kertaa jäi esimerkiksi naapuripöydissä komeilevat, kiinnostavan näköiset drinkit testaamatta. Yksi näistä oli 'Japanese Mary', eli jonkin sortin japanisointi Bloody Marysta. 

Nyt pienen ruokahaaveilun jälkeen jatkan sunnuntaita kahden uusien tuttavuuksien, Charles Ryderin ja Lordi Sebastian Flyten & Brideshead Revisitedin parissa!

"If it could only be like this always – always summer, always alone, the fruit always ripe and Aloysius in a good temper..." 

— Evelyn Waugh

Welcome to Butlins!

Näin toivotti kirkkaanpunainen kyltti joukkueemme tervetulleeksi määränpäähämme. Olimme saapuneet viettämään viikonloppua Butlinsin lomakeskukseen Englannin länsirannikolle Mineheadiin. Mutta miksi?

Ennen vastaamista kerron hieman kyseisen lomaparatiisin taustoista. 'Butlins' on Billy Butlinin 1930-luvulla perustama lomakeskusketju, jonka ideana oli tarjota majoitus, viihdettä ja vatsan täytettä koko perheelle. Lystin kustantamiseen riitti yhden viikon palkkapussi. Maanlaajuiseksi hitiksi alkujaan levinneen ketjun suosio alkoi kuitenkin vajota 60-luvulla halpalentojen ja etelänmatkojen myötä.

Mineheadin muinaisjäänne, jossa itse vierailimme, oli perustettu kultaisena vuonna 1963 ja se on yksi kolmesta vielä jäljellä olevasta Butlinsista. Oivallinen kohde siis, mikäli esimerkiksi sattuisi käyttämään rollaattoria liikkumiseen ja hampaat eivät kestäisi enää hampurilaisia ja paahtoleipää kiinteämpää ruokaa. 

Mitä ihmettä me siis teimme täällä?

Olimme työkavereiden kanssa tunteneet noin puolikkaan päivän verran, kun istuimme paikallisessa pubissa töiden jälkeen ja päätimme varata liput All Tomorrow's Parties -festareille samana iltana. Kyseisiä tapahtumia järjestetään tasaisin väliajoin Butlinsissa ja tämänkertaisen esiintyjäkaartin oli valinnut Simpsoneida luoja Matt Groening. 

Butlinsia matkakohteena en sen kummemmin aio käsitellä, mutta mainittakoon, ettei paikassa varsinaisesti silmä tai sielu levännyt. Enkä taatusti tule erittelemään siellä nautittuja ruokalajeja millään tasolla. Mainitsinko muuten jo, ettei kämpässämme ollut suihkua ja että saimme allergisia reaktioita vesipuistosta? Ja, että saimme painella kesämekoissamme kylmässä viimassa?

Festariohjelma ja kuohuviini, jota ei ollutkaan (saimme todistaa henkilökunnan edustajan avaavan kuohuviinipullon ensimmäistä kertaa elämässään!)

Tästä ankeuden multihuipentumasta huolimatta festarit hipoivat täydellisyyttä. En muista milloin olisin nähnyt festareilla näin monta artistia (yli 20), ja valtaosa en-ole-koskaan-kuullutkaan-osastoa, jotka yllättivät positiivisesti. 

Näistä mainittaakoon kokeellinen japanilainen noiserock-kokoonpano Boredoms, hymyn korviin asti saattanut taidekoulurokkiyhtye Ponytail, ikoninen Iggy Pop & the Stooges, Deerhunter, Liars ja ärsyttävän ihana laulaja/harpunsoittaja Joanna Newsom, jota oli suorastaan mahdoton vihata. Mukavinta oli, että sekä yleisö että festarikansa asuvat yhdessä lomakeskuksessa, jolloin artistien kanssa voi halutessa käydä heittämässä käsipäivää. Alla muutama räpsy viikonlopulta:

Iggy kutsui yleisön lavalle

Ranta, josta emme päässeet nauttimaan

Butlinsin tähtitaivaan alla

Eggs Benedict in Hackney Wick

Eräänä viikonloppuna päädyimme yöelämän hulinoista (mm. The Haggerston -pubin ja aamuyön tanssi- ja mojitokeitaan Dalston Jazz Barin kautta) viettämään viikonloppua Itä-Lontoon Hackney Wickissä. Kaupunginosa on entistä teollisuusaluetta, jota kansoittaa tänä päivänä vanhat varastorakennukset löytänyt taiteellinen yhteisö ja myös Suomesta tuttu ystäväni Erno. Alueelta löytyy näin ollen useita kivanoloisia pieniä gallerioita (esim. Elevator gallery) ja kesäisin järjestettävä taidefestivaali Hackney Wicked.

Rennon rapistuneen tunnelman lisäksi kaupunginosasta löytyi yksi kaupungin parhaista kahveista, eli The Counter -kahvilan täyteläinen maitokahvi flat white! Kahvila oli takapihan aurinkoterassin, vanhan elokuvateatterin istuimien ja mahtavan aamiaislistan kanssa varsinainen timantti. Tuhdin aamiaisen jälkeen lepuuttelu onnistuu viereisen joen varrella tai valtavassa, mutta kauniissa Victoria Parkissa.

Flat White!

Eggs Benedict

Lohta, tuorejuustoa ja perunakakkua

Alueella sijaitsee myös kaupungin stadion, joten Lontoon vuoden 2012 olympialaiskylän on määrä laskeutua Hackney Wickiin. Vaan mitenköhän käy sen nykyisten asukkaiden?

Nordic Nibbles.

Työpäivän jälkeen on toisinaan passelia istua alas ja rentoutua (tai joskus päästää vähän höyryjä). Tänä aurinkoisena iltapäiväna suuntasimme nokkamme Sohossa sijaitsevaan Nordic Bakeryyn. Puistoaukion laidalla oleva kahvila osoittautui olevan harvinaisen sympaattinen ja rauhaisa. Sisustus oli pelkistetyn pohjoismainen siniseksi maalatuilla seinillä, joista osaa koristaa puupaneelit. Suomalasia klassikoita hamuilevat hampaat upposivat mm. sinapilla maustettuun graavilohireissumieheen, karjalanpiirakkaan ja munavoihin, geishalevyyn ja uunituoreeseen korvapuustiin. Tunnelma oli harras kun kirkossa.

Nordic vs. nordic

Minimalistinen, mutta sievä presentaatio teki vaikutuksen

Tales From My London Backyard Zoo (pt. 1)

Best of Angel

Täällä Angelissa riittää menoa ja meininkiä. Esim. tismalleen kuukausi sitten istutetut tulppaanit Uncle Tom ja Shirley ovat kasvaneet, muutamia senttejä per nuppi. Tämä on kiinnostavaa, sillä takapihan parikiloinen evil-rotta kävi penkomassa/popsimassa kukkasippuleita heti juhlallisen samppanjalla höystetyn istutusseremonian jälkeisenä yönä. Taivaan tuuliin lentäneet sipulit oli aamulla surullinen näky. Etenkin vasta-alkavalle viherpeukalolle.

Uncle Tom ja Shirley. Missä loput kukkasipuleista, kysynpähän vaan?

Kaiken idässä hiihtämisen lomassa huomasin, että kotiseudut oli jossain vaiheessa jäänyt kokonaan tutkimatta. Kotihuudini Angel onkin varsin mainiota aluetta. Melkein takapihalta löytyy mm. kirsikkapuiden täyttämiä puistoja, kanaali, maailman paras aamiaispaikka, Camden Passagen antiikkimarkkinat, suklaapuoti, viehättävät erikoiset vintageliikkeet ja suussasulavaa tuorepastaa myyvä Olgas stores. Ja jo useamman maininnan tässä blogissa niittänyt lähipubini. Tätä kotiseutuani havainnoinee seuraava kuvasarja:

Kirsikkapuita Duncan Terracen puistossa

Päivän paistatteluun sopivaksi todennettu puisto

The Breakfast Clubin tuhdinpuoleinen annos Huevos Rancheros! 

Smoothiet: The Return of the Red Eye (tak.) & Twistin' My Melon Man (ed.)

Kelpo kanaali Regent's Canal!

Olga's Stores tuorepastanyytit kolmella täytteellä, tryffeli, pinaatti-ricotta & kurpitsa  

Edit: Angelin ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu myös Yoga Pure Yoga ja ihana joogamaikkani Jenny! Askeettisissa olosuhteissa (vrt. esim. Helsingin Shanti) maanantaisin pro bono -meiningillä järjestettävät joogatunnit Revive ja Relax maksavat huokeat 5,50 puntaa kipale ja kympillä saa joogata 2,5h!